Yksi nainen - monta aikaansaannosta

Sunnuntai 7.4.2019 - Ulla Sajaniemi


Lyhyt inventaario luottamustehtävätoiminnastani Vantaalla:

Aloitin opetuslautakunnan jäsenenä työskentelyn jo vuonna 2011. Silloin kaikkien puolueiden voimin vietiin läpi ns. perusopetuksen toimenpideohjelma, joka otsikoitiin myöhemmin lähikoulu-periaatteeksi.

Olin ainoa, joka vastusti toimenpideohjelmaa. En suinkaan siksi, että minulla olisi mitään sitä vastaan, että oppilaat opiskelisivat lähikoulussa, vaan siksi, että tiesin sen tuottavan ilman resursseja toteutettuna ongelmia. On oppilaita, joilla on mielestäni oikeus pienryhmäopetukseen. Tätä oikeutta ei taattu toimenpideohjelmassa. Ja huonot seurauksethan toimenpideohjelmalla on ollut.

Tämä oli sitä aikaa, kun opetuslautakunnan haluttiin tekevän yksimielisiä päätöksiä. Minua kyllä painostettiin yksimieliseen päätökseen, mutta en suostunut siihen painostuksenkaan alla. Taisin olla uranuurtaja. 

Seuraavalla kuntavaalikaudella opetuslautakunnan jäsenistö vaihtui ja ei-yksimielisiä päätöksiä tehtiin asiallisella tavalla: kaikkienhan ei tarvitse olla samaa mieltä.

Kuntavaalien alla kuulin erään vantaalaisen valtapuolueen ehdokkaan kritisoivan lähikoulu-periaatetta. Tietääkö vasen käsi enää, mitä oikea tekee? Onko puoluepoliittisessa päätöksenteossa pitkän linjan suunnitelmallisuutta? Tuntuu, että joudumme liian usein vallanhakuisuuskierteisiin. Elämme vaaleista vaaleihin. Aikomuksista ja lupauksista toisiin aikomuksiin, lupauksiin ja julkisuustemppuihin.

Tämä pitkän linjan suunnitelmallisuuden puuttuminen on havaittavissa myös valtiollisessa politiikassa. 

Pätevät opettajat

Kun aloitin opetuslautakunnassa, tuntui, että Vantaa on jonkinasteinen ”villi länsi”, koska epäpäteviä opettajia oli niin paljon perusopetuksen puolella. Tuolloin opetuslautakunnan työssäni vei erittäin paljon aikaa oikaisuvaatimusten parissa työskentely. Olen sitkeästi ohjannut sivistystoimen toimintaa siihen suuntaan, että palkattavat opettajat olisivat kelpoisia, päteviä.

Yksi virstanpylväs saavutettiin, kun pätevä hakija voitti Vantaan kaupungin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän jälkeen kyse on ollut lähinnä siitä, kuka kelpoisista hakijoista on ”kelpoisin” eli pätevin. Se on jo hienosäätöä, mutta työskentelin myös sen parissa. Kun lopetin opetuslautakunnassa työskentelyn perusopetuksen yleisopetuksen puolella oli tietojeni mukaan 100 %:inen pätevyysaste. 

Pari viikkoa sitten sain tietää, että näin ei ole ollutkaan. Opettajarekisterin luominen maahan olisi välttämätöntä eikä kelpoisuusvaatimuksista pidä luopua. Tämä olisi kaikkien etu.

Opiskelijan oikeudet

Syksyn 2016 toisen asteen opiskelijoita koskeva ikävä episodi, jolloin opiskelijat eivät olleet oikeutettuja saamaan Kelan opintotukea, koska elokuussa oli liian vähän opintopäiviä, ei toistu ainakaan lukuvuonna 2017 – 2018. Kirjoitin asiasta Vantaan Sanomiin ja asia korjattiin pikaisesti. 

Oppilaitoksen turvallisuus

Kiinnitin huomiota myös koulujen turvallisuustilanteeseen saatuani käsiini hälyttäviä tietoja erilaisista häiriötilanteista. Nostin asian tapetille ja siihen paneuduttiinkin jonkin aikaa. Tiedän, että perusopetuksen henkilökunnalla on nykyisin käytössään turvallisuuskansio, johon he voivat kirjata erilaiset häiriö- ja väkivaltatilanteet. Kun ”säästetään seinistä”, sosiaaliset tilanteet todennäköisesti kärjistyvät ja turvattomuus lisääntyy.

Mielestäni koulun on ensisijaisesti taattava oppilaiden turvallisuus. Ilman turvallista miljöötä oppiminen vaikeutuu huomattavasti tai sitä ei tapahdu laisinkaan.

Uuden oppimissuunnitelman innoittamat isot oppimisympäristöt ovat arveluttavia. Ennen kuin tällaisia isoja tiloja toteutetaan, olisi syytä perehtyä oppimisen psykologiaan ja miettiä tästä näkökulmasta isojen oppimistilojen hyödyllisyyttä. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ja opettajat tulisi ottaa mukaan omien työolojensa ja -ympärisöjen suunnitteluun.

Yrittäjyys

Aloitteeni Yrityskylä-toiminnan aloittamisesta vantaalaisen perusopetuksen 6. luokkalaisille otettiin myönteisesti vastaan, jopa niin, että se kirjattiin uuteen opetusuunnitelmaan. Jopa niin, että toimintaa päätettiin laajentaa koskemaan myös yläkouluun ja muihin opinahjoihin. Kyse ei ole siitä, että yrittäjyyttä tulevana ammattina korostettaisiin. Opintokokonaisuuden myötä oppilaan tietous yhteiskunnasta ja sen toiminnasta kasvaa. 

Sisäilmaongelmaiset koulut

Sisäilmaongelmat ovat tulleet tutuiksi henkilökohtaisesti toisaalla. Olen aikoinaan työntekijänä vienyt aktiivisesti erään kollegan kanssa eteenpäin erään rakennuksen korjausta ja kokenut sisäilmaoireita sekä vaaralliseen sairauskierteen. Rakennuksesta tehtiin ns. pilottirakennus, mutta vuosia kului eikä tilanne juurikaan parantunut.

Tässä yksi sähköpostiviesteistä, jonka lähetimme aikoinaan lähes vuosikymmen sitten eräälle kaupungille ja sen työterveyshuoltoon:

”Hei,

työ alkoi ja samalla meidän oireemme. Samat oireet, jotka vaivaavat monia muitakin työntekijöitä täällä: poskionteloissa on limaa, nenästä vuotaa nestettä, astman oireet, väsymys, kurkkukipu, nivelvaivat ja muita homeallergian oireita. Joillakin on flunssaa, äänen käheyttä ja verta vuotaa nenästä. Rakennus on ns. pilottirakennus sisäilmatilanteen vuoksi. Joitain korjauksia, esim. ilmanvaihtokanavien silikonikäsittely vuodenvaihteessa, koska sisäilmassa oli havaittu lasikuituvillaa, on tehty, mutta viime aikoina ei mitään. Voisi varmaan tarkistaa mitä ja milloin rakennukseen on tehty. Nytkin katolla seisoo vesi. Aiemmin vesi on tullut sateella katon läpi. Rakennuksessa on sädesientä. Mikä sädesienen tilanne on nyt ja minne se olisi hävinnyt, jos olisi hävinnyt? Joissakin huoneissa ja käytävillä on paha haju. Pidämme omien huoneittemme isoja ikkunoita auki koko päivän, mutta tuuletus ei auta. Huoneissa on pistävän tuntuinen ilma ja hengittäessä sieraimeen koskee. Keuhkolääkäri on sanonut toiselle meistä jo vuosia sitten, että rakennuksessa ei saisi oleilla. Sairauspoissaoloja on paljon. Jotkut uudet työntekijät ovat havainneet muutoksen terveydentilassaan aloitettuaan työskentelyn tässä rakennuksessa.

Meitä työntekijöitä on pyydetty viestimään työterveyshuoltoon oireistamme, mutta kaikki eivät aina käy työterveyshuollossa vaan myös muilla lääkäreillä, on myös epäselvää, kirjataanko kaikki kuvailemamme oireet lausuntoihin.

Meille on välittynyt eri tahoilta sellainen vaikutelma, että sisäilmaongelman kannattaisi vain antaa olla.

Mielestämme ongelma on kuitenkin niin vakava, että asioille pitää tehdä jotakin. Rakennuksessa on satoja ihmisiä, jotka altistuvat jatkuvasti rakennuksen sisäilmalle. Jos korjaustoimet eivät riitä, niin asian jatkotoimet täytyy päättää sitten siitä näkökulmasta. Olisi varmaan syytä tarkastaa rakennuksen rakenteet, veden seisominen katolla ja tehdä mittaukset niissä työpisteissä, joissa oireillaan eniten.”

Viesti on karua luettavaa ja sisäilmaoireet ovat itse koettuja. Huom! Rakennus on vielä käytössä. Sitä ei ole purettu.

Olen perehtynyt aiheeseen myös teoreettisesti. Oli siis melkoinen voitto, kun yksi Vantaan Hämeenkylän koulun sisäilmatutkijoista oli alan ehdoton guru Mirja Salkinoja-Salonen ja rakennus päätettiin tutkimusten tuloksena purkaa.

Yksinkertaistettuna homeongelma syntyy rakennuksen kosteusvaurioista.

Mirja Salkinoja-Salosen mukaan Suomessa on enemmän sisäilmaongelmaisia kouluja kuin esim. Hollannissa. Hän arvelee mahdollisiksi syiksi kemikaaleja ja rakennusten alipaineistusta. Kun koneellinen ilmanvaihto ei ole päällä, rakennus on alipaineinen.

Tulevassa julkisessa rakennuttamisessa tulisi ottaa huomioon tontin maaperä, suunnittelun laadukkuus, sekä tietenkin rakentamisen laadukkuus ja valvonta. Kosteusvaurioita ei pitäisi syntyä rakentamisen aikana eikä sen jälkeen.

Koska niin monet koulut ovat jo pahasti sisäilmaongelmaisia, siirtokelpoiset tilat voisivat toimia nykytilanteessa ns. ensiapuna.

Tulevaisuudessa Vantaan rakennuttamisessa kokeillaan allianssimallia, kuten syksyllä 2016 ryhmässämme erään virkamiehen vierailun yhteydessä oli puhettakin. Tämä on luotettavaa toimintaa. On väärin luulla, että virkamiehet olisivat epäluotettavia ja kuntalaisia sekä luottamushenkilöitä vastaan. Fakta on se, että jotkut ihmiset ovat luotettavia, jotkut taas eivät – asemastaan riippumatta.

Allianssimallilla parannetaan rakentamisen tuottavuutta, muutetaan rakentamisen toimintakulttuuria kohti avointa ja luottamukseen perustuvaa toimintatapaa, rakennetaan nopeammin, laadukkaammin ja edullisemmin ja kehitetään innovativisuutta ja osaamista. (Lähde: https://www.rakennustieto.fi/…/631CStSjs:$47$R…/RK130202.pdf)

Sisäilmaongelmaisia rakennuksia ei korjata jankuttamalla niistä. Vaikka tahtoa olisi, kyse on osaamisesta, toimintamallista ja rahasta. Sisäilmaongelmaa ajavien valtuutettujen ja virkamiesten tulisi yhdistää voimansa eikä toimia erillisinä, vastakkaisina puolina. On kaikkien etu, että julkiset rakennukset ovat terveitä.

Myös terveyden ja hyvinvoinnin laitos, tästä kerroin valtuuston kokouksessa, on alkanut kehittää ala- ja yläkoululaisille suunnattua sisäilmakyselyä uudeksi työvälineeksi koulujen sisäilmaongelmien hallintaan valtakunnallisesti koko Suomessa. Pilottihanke, jossa oli mukana THL, Helsingin yliopisto ja Helsingin kaupunki, järjestettiin vuonna 2016. On tarkoitus kehittää malli käytettäväksi kaikissa kunnissa. Vantaallakin oppilaiden sisäilmakysely ja sen käyttö sisäilmatilanteen kartoituksessa tulee olemaan tulevaisuudessa käytössä.

Pitäisi laatia valtakunnallinen ohjelma sisäilmaongelmaisten koulujen varalle. Pitäisi laatia laki riskitekijöiden valvonnasta ja niiden sallituista arvoista.  

Koululakkautukset

Hevoshaan ja Tuomelan koulujen lakkautukset aiheuttivat pienimuotoiset kansanliikkeet. Tämä oli ennakoitavissakin.

Muistan hyvin oman vastustuksen, kun aikoinaan asumallani alueella oppilaaksiottorajoja siirrettiin asukkaita kuulematta. Tein asiasta valituksen kunnan opetuslautakuntaan. Keräsin valitukseen tietenkin muiden vanhempien allekirjoituksia. Valitus hyväksyttiin ja oppilaaksiottorajat palautettiin asuinalueen mukaisiksi.

Silloin aikoinaan vastustajien ryhmä ei ollut yhtenäinen, vaan se jakautui kolmeen eri ryhmään. Osa huoltajista meni liian pitkälle. He olivat aggressiivisia ja uhkailivat virkamiehiä. Tämä oli asian erittäin negatiivinen puoli. Ei niin pidä toimia.

Tuomelan aktivisteissa oli myös aggressiivisesti käyttäytyviä henkilöitä. Mitä haukkumisella ja uhkailulla saa aikaan? Ei mitään hyvää. Joku valtuutettu joutui muuttamaan, jonkun valtuutetun ehdokkaaksi asettumispäätökseenkin se vaikutti. 

Olin tukenut Tuomelan aktivisteja, kunnes koitti se päivä, että sain ”loskaa” päälleni. Olin todella hyvilläni ns. välivoitosta, siitä, että Tuomelan koulurakennus jätettäisiin olemaan seuraavan valtuustokauden loppuun asti. Puhuin asiasta valtuuston kokouksessa. Seuraavana aamuna sain lukea ikävän ”se oli sitten siinä” -tekstiviestin. Kyllä se on minunkin osaltani ”siinä sitten” tämän tietyn aktivistin suhteen. On varsinaisen tyhmää kääntää selkänsä henkilölle, joka on pyrkinyt auttamaan ja tukemaan. Olin kuitenkin edelleen sitä mieltä, että Tuomelan koulurakennus tulee säilyttää.

Tuin myös aikaa säästämättä Hevoshaan koulun aktivisteja.

Korkeimman hallinto-oikeuden kielteinen päätös koulujen suhteen oli erittäin ei-toivottu.

Varhaiskasvatus

Paljon oli puhetta subjektiivisen varhaiskasvatuksen (=ent. päivähoidon) rajaamisesta.

Oman kokemukseni ja psykologian tietämykseni perusteella olen sitä mieltä, että koti on paras hoitopaikka 0 – 3 -vuotiaalle lapselle. Lapsen kehitykselle ei ole hyväksi, mikäli symbioottinen suhde äitiin katkeaa tai on vaillinnainen 0 – 3 -vuoden ikäisenä. Tämä on siis tutkittua psykologiaa. Kun symbioosi on onnistunut, äiti ei edes halua olla pois lapsensa läheltä. Äidistä kehkeytyy ns. tiikeriemo. Kyse on enemminkin siitä, onko äidillä mahdollisuutta hoitaa lasta kotona ensimmäiset vuodet. Usein tätä mahdollisuutta ei ole. Äidin on pakko mennä töihin ja viedä lapsensa hoitoon. On sydäntä raastavaa jättää pieni lapsi aamulla päiväkotiin ja kiirehtiä itse töihin. Vaikka lapsi on ammattilaisten hoidossa, se ei ole sama asia kuin hän olisi äidin hoidossa.

Jo nyt vantaalaisella perheellä on mahdollisuus poiketa subjektiivisen varhaiskasvatuksen piiristä tietyin perustein. Se ei ole siis ehdoton linjaus. Se on linjaus, jossa on joustoa.

Keikkatyöläisten tilanne on tässä yhtälössä heikoin. Keikat saattavat tulla saman päivän aamuna ja kuitenkaan lasta ei saa hoitoon niin nopealla aikataululla. Varhaiskasvatuksen puolella päiväkotien työt suunnitellaan 1 – 2 viikkoa etukäteen.

Joidenkin mielestä tuntiperusteinen asiakasmaksu olisi paikallaan. Tässäkin mallissa huoltajan tulisi tietää etukäteen, esim. 1 – 2 viikkoa aikaisemmin, varhaiskasvatustarpeensa ja ilmoittaa siitä päiväkotiin.

Kunnallista varhaiskasvatusta pidetään niin itsestäänselvänä järjestelmänä, että opetuslautakunnan 13.3.2017 kokouksessa oli pakko ottaa esille ja päättää pienimutoisesta sanktiosta, jos ei ilmoita varhaiskasvatustarpeen muutoksesta ajoissa.

Säästöä maksun perimisestä kaupungille koituu laskennallisesti noin 167 000 euroa vuosittain.

Kunnallinen varhaiskasvatus eikä sen jatkuvuus ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen kuullut päättävältä taholta, että kunnallinen varhaiskasvatus aiotaan vähitellen lopettaa kokonaan.

Kyse ei ole siis siitä, voiko lapsen viedä päiväkotiin klo 9.00 vai klo 9.30. Kyse on paljon kokonaisvaltaisemmasta muutoksesta koko varhaiskasvatuksessa.

Jo nyt yksityisen puolen varhaiskasvatuksen osuus on kasvanut ja kasvaa Vantaalla. Ikävä asia on se, että osalla yksityisen varhaiskasvatuksen puolen toimijoilla ei ole mitään määriteltyä asiakasmaksukattoa. Asiakasmaksut määräytyvät ns. markkinaehtoisesti.

Pienryhmäpäiväkoteja lakkautetaan. Nyt niitä ei lakkauteta kesken toimintakauden, vaan toimintakauden lopussa. 

Vantaan elinvoima

Olin Vantaan Markkinointi Oy:n jäsenenä valtuustokauden alkupuolella. Ponkaisimme käyntiin Vantaan aktiivisen markkinoinnin ja suunnittelimme Vantaan elinvoimaohjelmaa tukevaa toimintaa. Vantaa on muuttunut kaupunkikuvaltaan positiiviseen suuntaan. Tänään Vantaa on tyystin erilainen kaupunki kuin se, johon aikoinaan muutin.

On Kehärata ja uudet asuinalueet. Tällä kaupungilla on elinvoiman suhteen hyvät rahkeet.

Vantaan ruotsinkieliset

Vantaa on kaksikielinen kunta. Toimintani Vantaan ruotsinkielisessä aluetoimikunnassa on ollut kiinnostavaa ja antoisaa. Kun Vantaan lähidemokratimallia uudistetaan, on erittäin tärkeää, että Svenska kommitten säilyy nykyisenkaltaisena. Se ei ole suinkaan pelkästään alueellinen yhteistyöryhmä. Se on myös kielellinen yhteistyöryhmä, joka julkaisee omaa lehteä ja tukee kaupungin kaksikielisyysohjelmaa.

Budjettikausi

Syksyn talousarvion suunnitteluvaihe on valtuutetulle tärkeää aikaa. Silloin, jos milloin, voi vaikuttaa tuleviin resurssointeihin ja tavoitteisiin.

Talousarviossa esitettyihin vaihtevalukuisiin henkilöstömääriin ei saanut kyselyistä huolimatta selvitystä. Voiko näin tapahtua yhdessa Suomen suurimmista kaupungeista? Näköjään voi.

Kaikki suunnittelemani ehdotukset menivät läpi. Pienimuotoisimmat koskivat ns. vanhemmuuskasvatusta, jota Vantaalla toteutetaan nykyisin,  ja digitalisaatiossa huomioon otettavaa ymmärrettävyyttä, käyttäjäystävällisyyttä. Suurimman työn tein laatimalla talousarvioon ns. ”koukkuja” niin, että ikäihmisille pyytämäni 100.000,00 euron lisäys menisi läpi ja summa lisääntyisi. Pidin siis huolta siitä, että asiasta keskusteltaisiin erittäin paljon kaikkien asiaan liittyvien laatimieni ehdotusten vuoksi ja summa sen kuin kasvaisi. Ja niinhän se kasvoi miljoonaksi euroksi.

Koska valtuustossa useinkin on kyse puoluepoliittisesta tai jopa henkilökohtaisesta vallasta, siellä joku muu, yleensä toisen valtapuolueen jäsen, haluaa ilmoittaa asian ja ottaa ansiot siitä itselleen tai puolueelleen. Toiminnassa on nähtävillä turhantärkeyttä, mikä välillä jopa puistattaa. Lähemmäksi aitoa demokratiaa pääsisimme toisenlaisilla toimintamuodoilla. 

Valtuutetun työ

Valtuutetun työ koostuu pääasiassa asioiden tutkimisesta ja suunnittelusta. Se on pääasiassa yksinäistä istumatyötä. Valtuuston kokoukset ja muut seminaarit ovat vain ohut siivu tehtävästä, kuten kontaktit kuntalaisiin, ryhmätyöskentely, muu kokoustaminen, näkyvyys sosiaalisessa tai muussa mediassa ja tapahtumat, joihin tasaiseen tahtiin satelee kutsuja. Valtuutetun työ vie aikaa. Joillekin aktiivisille harrastuksilleen voi jättää pienimuotoiset jäähyväiset. 

Kaiken kuntapolitiikkaan liittyvän aineiston, kerran kuukaudessa torstaisin sai luettavakseen noin 800-sivuisen esityslistan maanantain valtuuston kokoukseen, lisäksi opiskelin ohessa hallintotieteen ja oikeustieteen alaa. 

Olin varsin aktiivinen valtuutettu. Tein joitain aloitteita ja osallistuin moniin aloitteisiin. Kaikki valtuuston kokoukset videoitiin. Puheenvuorojani voi käydä kuuntelemassa Vantaa-kanavalla. Viimeksi pari viikkoa sitten Tikkurilan toritapahtumassa minua käytiin kiittelemässä valtuustokauden aikaisista hyvistä kommenteistani. 

Avainsanat: Ulla Sajaniemi, vaalit 2019, eduskuntavaaliehdokas uusimaa, opettajehdokas uusimaa, koulutus ratkaisee, siniset, vantaa, siniset uusimaa, sininen tulevisuus uusimaa vantaa


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini