Mistä rahoitus maailmanlaajuisesti arvostetulle suomalaiselle koulutukselle?

Tiistai 2.4.2019 - Ulla Sajaniemi


Koulutuksesta on leikattu vuosina 2012 – 2019 yli 2 miljardia euroa. Se on ollut kova isku koko koulutusjärjestelmällemme ja saattanut sekä varhaiskasvatuksen että koulutuksen ahdinkoon.

 

Samanaikaisesti varhaiskasvatukseen ja koulutukseen on tehty uudistuksia, joiden käyttöönottoon eikä toteutukseen ole annettu riittävää rahoitusta.

 

On siis leikattu rahoitusta, heikennetty tuloksellisuutta ja lisätty tuntuvasti työn määrää.

 

Varhaiskasvatuksessa laaditaan jokaiselle lapselle oma varhaiskasvatuksen suunnitelma (vasu), mikä työllistää entisestäänkin työllistettyä päiväkodin henkilökuntaa. 

 

On kuntia, joissa henkilöstöön ei palkata sijaista. Poissaolijan työt tekee paikalla oleva henkilökunta.

 

On vaikeuksia saada pätevää henkilökuntaa, koska työn kuormittavuus suhteutettuna palkkaukseen ei ole ajantasainen.

 

Olisi jo aika havaita, että nyt on menty liian pitkälle.

 

Vaatimukset siitä, että varhaiskasvatuksen tulisi olla kokonaan maksutonta yhdenvertaisuuden vuoksi, eivät ole ensisijaisia, koska päiväkotimaksut on porrastettu perheen tulotason mukaisesti, eikä ajatus siitä, että päiväkoti olisi lapsen ensisijainen oikeus, tunnu luontevalta.

 

Päiväkoti ei voi olla yhteiskunnan tarjoama kodin korvike.

 

Jos perheellä on mahdollisuus hoitaa alle kolmevuotiasta lasta kotona, on hyvä, että yhteiskunta tukee kotihoitoa.

 

Miksi ihmeessä pienten lasten vanhempien pikaista töihin paluuta ajetaan niin hanakasti? Lapsiperheet tietävät, että perhe-elämän ja työelämän yhteensovittaminen saattaa liian usein olla liian hankalaa. Näihin tilanteisiin tulisi luoda joustavia työssäkäynnin malleja, koska aika ei riitä kaikkeen: haastavaan työelämään ja lapsiperheen arjen pyörittämiseen.

Joskus ajaudutaan tilanteeseen, jossa lapsen ensikieli on youtube-englanti. Tähän suuntaan on jo menty ja suuntaus on kasvava. Kotona ei ole aikaa yhdessäoloon ja keskusteluun lapsen kanssa. Päiväkodin varhaiskasvatuksella voi vain näennäisesti auttaa lapsen kielellistä kehitystä päiväkotien nykytilanteessa. Tämä on päiväkodeissa kiertävän konsultin kertomaa.

 

Samanaikaisesti keski-ikäisten ja keski-iän ylittäneiden työnsaanti on vaikeutunut, vaikka juuri heillä olisi aikaa ja hyvät mahdollisuudet työntekoon.

 

Samanaikaisesti valtio maksaa joka vuosi tehottomia yritystukia noin 4 miljardia euroa vuodessa lähinnä suuryrityksille.

 

 

Ajatus siitä, että 5 – 6 –vuotiaille järjestettäisiin velvoittava esiopetus, on oppimisherkkyystutkimusten mukaista, mutta velvoittavan esiopetuksen ei pitäisi muodostua raskaaksi. Näin varhaisen esiopetuksen sisältöjen tulisi olla tarkoin mietittyjä. Vanha sanonta kertoo, että lapsi on terve, kun se leikkii. Leikin merkitystä ei voi väheksyä.

 

Myös stressitön ympäristö on hyväksi lapsen kehitykselle. Onko päiväkoti nykyisellään stressitön ympäristö lapselle?

 

Oppivelvollisuuden pidentämistä toisen asteen koulutukseen en kannata. Nyt on jo olemassa elementtejä, joilla perusopetuksen päättänyt nuori ohjataan toisen asteen koulutukseen, ja niitä voi tehostaa.

 

Syyt koulupudokkuuteen ja syrjäytymiseen ovat moninaiset. Pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen ei ratkaise näitä asioita.

 

Oppivelvollisuus jo pelkkänä sanana ohjaa asenteita johonkin pakkoon, tilanteeseen, jossa ei ole omaa päätäntävaltaa. Se heikentää sisäistä motivaatiota. 

 

Asenteiden muutosta tulisi ohjata siihen suuntaan, että oppiminen on oikeus.

 

  

Kannatan opettajamitoitusta, kohtuullisia ryhmäkokoja, pienryhmäopetusta erityistä tukea ja valmistavaa opetusta tarvitseville oppilaille.

 

Kannatan kansallista opettajarekisteriä, kelpoisuusvaatimuksia ja opettajan ammattinimikkeen suojaamista. 

 

Kannatan turvallista koulua. Turvalliseksi sen tekevät yhteiset säännöt, oikeudenmukainen toiminta ja hyvät kaveruussuhteet.

 

Ryhmäytyminen on tärkeää lapsille ja nuorille, joten nykyistä perusopetuksen tuntijakoa on hyvä kasvattaa oman ryhmän tunneilla 2 vuosiviikkotuntia.

 

Ryhmäytymisellä estetään myös kiusaamista. Arjen työssä kaikkeen kiusaamiseen, pieneltä tuntuvaan nimittelyynkin pitää puuttua. Nollatoleranssi on nollatoleranssi. Kouluissa on kiusaamista ehkäiseviä ja ratkovia toimintamalleja jo nyt käytössä, mutta koulukiusaamiselle pitää saada totaalinen stoppi.

 

Lukiossa opiskelevankin on vaikeampi ryhmäytyä nykyisessä luokattomassa lukiossa. Myös tähän tulisi kiinnittää huomiota.

 

Ammatillisen koulutuksen lähiopetusta tulee lisätä. Nuorelle on tärkeää kuulua ryhmään ja olla ohjauksessa.

 

Ammatin oppii parhaiten mestari-oppipoika –menetelmällä.

 

Nyt ammatillisen koulutuksen uudistuksen myötä 1 600 mestaria jäi ilman töitä.

 

Ja ammatillisesta koulutuksesta valmistuu ”ammattilaisia”, joiden ammattitaitoon ei voi täysin luottaa.

 

 

On totta, että jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla ainakin yksi mielekäs harrastus, mutta  harrastustoimintaa tämän varjolla perusopetuksen piiriin, opettajien lisätyöksi, ei pidä liittää. Opettajien työmäärä on jo nykyisellään mittava. On uusi opetussuunnitelma, uudet arvioinnin käytänteet, tuen tarpeen arvioinnit, digiloikkaa, kikyä ja muuta yhteistoimintaa. On sekakoosteisia ryhmiä, joissa oppiminen tulee yksilöllistää. Yleisopetuksen luokalla voi olla vain muutama varsinainen yleisopetuksen oppilas. On liian kuormittavia työoloja ja sisäilmaongelmaisia kouluja, jotka sairastuttavat lapset, nuoret ja aikuiset.

 

On pula sairaalakoulupaikoista ja psykiatrisista sairaalapaikoista.

 

Samanaikaisesti valtio maksaa joka vuosi tehottomia yritystukia noin 4 miljardia euroa vuodessa lähinnä suuryrityksille.

 

 

 

Avainsanat: Ulla Sajaniemi, vaalit 2019, eduskuntavaaliehdokas uusimaa, opettajehdokas uusimaa, koulutus ratkaisee, siniset, vantaa, siniset uusimaa, sininen tulevisuus uusimaa vantaa


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini